Stop röhmyille

Matin kukkarossa selityksii halpoja. Mulle piti monologin järjestyksenvalvoja.

Petriaseet pussiin, yks pilliin. Tienas pari kolme ysimillii.

Kaupunkinuorist punasii paholaisii. Atomisotaa, ollaan aina varovaisii.

Nuijakampanja, soita Harakiri. Viissataa markkaa Persalan nimi.



Tukarin puheista taiteilijamainen. Yläpuolel sanan, töissä alla paineen.

Paperista paneelii, ei fepsillä virkaa. En ota sanast sanaan ainuttakaan kirjaa.

Siilitien yläboksil täytän pään. Tai kunniasalii pitkin sinikäytävää.

Ja mitä vaan jyrää, mihin vaan kyhää. Vanha koulu anto, eteenpäin annan.



Kiitän käsii luomas kaupunkikuvaa. Rujosta ruma, yhtä ajatuksen junaa.

Meen kamera sylissä Lepakosta itään. Ei oo tapan teräaseita hallussa pitää.

Valmistan seinää, kirjotan virsii. Päällä pilotti vetää kaupunkihirsii.

Mainostajan nelkytviis minuuttii meni. Bommitan pois, sain auki suuttimeni.



Kulttuuri kuoleva jättää uskon eloon. Nuoriso tuo esiin mun pahimman pelon.

Teen siistis Stadissa röhmystä kiltin. Meidän rakennusviraston vallasta ilki.

Putipuhdas massi sai miehestä viekkaan, ja buffaaja pelkästään puhaltamas hiekkaa.

Tekijää pyytää syytteinen käsi. Vahingos syyllinen tekoo pyyteettömästi.



Puh pah, biitti viskoo Asaa. Ympäri tullaan, rullaa Disko-Masa.

Berliinistä Riksuun matkakorttei. Teorias välttelee Kalliossa porttei.

Pikku wraitteri maalasi taloa. En kysy luvasta, sinistä ja punasta.

Illan tullen sanoi hän: Nyt mä lähden, puh pah pelistä pois.