Isohaara

korvissa soi hiljaisuuden laulu
kova rakastaja
rautaveneen peräpuuta
murhemieli miesi halaa
kaadetussa metsässä 
vain yksinäinäinen korpinraato
joenpolven mutkan takaa 
vene lipuu tuhto palaa

kaupunkiko tässä oli 
vaiko hullun haavekuva
oikeasta elämästä
merkitysten perijästä
isät, äidit, veljet, siskot
manan mailla koko sakki
itkuvirren äänin huutaa
sieluparkaa palaamaan

siis pannaan käsi käteen
sormet sormien lomahan
itketän ja lauletaan
ärjytään ja rähinöidään
alennusajan olentoja rivoja

paloi talo meni maat
ja veri kaikkos poskipäistä
vale astui rinnan ahjoon
messun luki sahdin joi
perkeleitä hornan kulki
väentorin tungoksessa
myytävänä kaikki 
koko elämä ja iäisyys